Ystävä-Tinder

Kuva: Maija Repola

Kohta on taas ystävänpäivä. Näin suomalaisittain ystävänpäivänä muistetaan aika kirjaimellisesti ystäviä, eikä juhlapäivän odotukset välttämättä kohdistu niinkään omaan kumppaniin, kuten Valentine´s Day:ta viettävässä Yhdysvalloissa, josta tämän kaupallisen juhlapäivän vietto on lähtöisin. Suomalaisille ehkä yltiöromanttinen Valentine´s Day:n viettäminen Amerikan malliin, saattaisi tuntua vieraalta. Siksi meillä päin lienee ystävänpäivän kaupallisuus kohdistuvan näyttävästi enemmän ystävien muistamiseen. On monenlaisia ystävänpäiväetuja ja kaksi yhden hinnalla-kampanjoita. Somessa kiertää mainoksia, jossa ystävän tägäämällä on mahdollista voittaa jotain kivaa itselle ja sille tägätylle ystävälle. On kivaa, kun on ystäviä, onhan sitä syytä juhlistaa. Kun on ystäviä, ei ole yksin.

”Yksinäisyyden ajatellaan usein julmasti olevan itseaiheutettua.”

Mutta, miltä tämä kaikki hypetys tuntuu, jos ei ole ystävää? Miltä ystävänpäivä tuntuu, jos ei ole sellaista ihmistä elämässä, jota voisi ystäväksi kutsua. Yksinäiseltä. Surulliselta. Ulkopuoliselta. Hävettävältä. Kelpaamattomalta. Ihminen masentuu vähemmästäkin. Yksinäisyys vaurioittaa ihmistä. Yksinäisyyden ajatellaan usein julmasti olevan itseaiheutettua ja tällaisen ajattelun seurauksena yksinäinen tuntee itsensä kelpaamattomaksi ja häpeää yksinäisyyttään. Oikeasti näin ei tietenkään ole, ihminen on yksinäinen monien eri syiden takia. On yllättävän vaikeaa löytää aikuisiällä samanhenkisiä ihmisiä ja toisaalta jos on ollut riittävän kauan yksinäinen, tuttavuuden teko voi olla hankalaa. Meitä yksinäisiä on täällä enemmän kuin kehdataan sanoa.

”Ystävyys merkitsee eri asioita kuin vanhemmuus tai puolisona oleminen.”

Minäkin olen tuntenut yksinäisyyttä elämän eri vaiheissa ja välillä nykyisinkin. Yrittäjyys ensinnäkin on yksinäistä puurtamista. Yksin näitä some-postauksia julkaistaan ja sitten katsotaan, tykkääkö kukaan, edes ystävät? Yksinäisyyttä olen tuntenut myös kotiäiti ajoilta, kaipasin ystävien seuraa ja sitä ei ollut aina saatavilla. Lapsenakin olin usein yksinäinen, kun menemistä rajoitettiin ja kaverit olivatkin sillä aikaa toistensa kanssa. Koronan vaikutuksista ei varmaan tarvitse erikseen edes mainita. Olen kaivannut yksinäisenä usein ystävien seuraa. Ystävyys merkitsee minulle eri asioita kuin vanhemmuus tai puolisona olo, joita tietysti arvostan elämässäni paljon. Mutta tarvitsen elämääni ystäviä. Ystäviä, joiden kanssa mennään kahville, vaihdetaan kuulumiset, uskoudutaan, lohdutetaan, kannustetaan ja nauretaan niin, että tulee melkein pissat housuun. Kyllä te tiedätte mistä puhun.

”Mistä tietää kuka on yksinäinen?”

Yksinäisyydestä kärsii tänä päivänä huomattava määrä ihmisiä. Yksinäisyys sattuu. Toivoisin, että voisin auttaa jotenkin. Mutta mistä tietää kuka on yksinäinen, jos ihminen ei sitä häpeän vuoksi paljasta? Onkohan sellainen ystävä-tinder jo keksitty? Sellainen treffipalvelu, minne voisi ilmoittautua ihan vaan kaveripohjalta ja tutustua ihmisiin ja katsoa kuinka ystävyys natsaa. Onkohan sellainen jo olemassa?

Te, jotka pidätte minua ystävänä, olette tärkeitä. Hyvää ystävänpäivää. Toivotaan, että pian taas nähdään.

Kiitos, kun luit tekstini. Jos kolahti, niin kommentoi ja jaa.

One Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *